Radiohaastattelu

Toimittaja:
Tänään meillä on haastattelussa Terhi Linna. Hänellä ei ole se tyypillisin uratarina. Tervetuloa Terhi haastatteluun. Kiva, kun pääsit tulemaan.


Terhi:
On hauskaa olla täällä. Kiitos kutsusta.


Toimittaja:
Niin, kerrotko vähän, millaisia töitä olet tehnyt elämäsi aikana.


Terhi:
Joo, no mä aloitin postinjakajana joskus koulutyttönä. Ajoin fillarilla postilaatikolta postilaatikolle ja jaoin ilmaisjakelulehtiä. Siitä sai taskurahaa.


Toimittaja:
Kuinka kauan jatkoit postinjakajan hommia?


Terhi:
Melkein koko lukion ajan. Lukion jälkeen kesällä pääsin sitten sairaala-apulaisen töihin keskussairaalaan.


Toimittaja:
Ai, mitäs se sairaala-apulainen sitten oikein teki?


Terhi:
Mä pyyhin pölyjä, moppasin lattioita, pesin astioita, tyhjensin roskiksia eli siivosin. Sitten me sairaala-apulaiset myös tarjoilimme ruokaa potilaille. Se oli mielenkiintoinen työpaikka nuorelle naiselle: näin monenlaisia ihmisiä ja erilaisia elämäntarinoita.


Toimittaja:
Mutta sinä et jäänyt sairaala-apulaiseksi, vaikka tykkäsitkin sairaalasta työpaikkana?


Terhi:
En jäänyt. Mä lähdin opiskelemaan kätilöksi.


Toimittaja:
Kätilöksi?


Terhi:
Joo. Se oli mun unelma-ammatti. Rakastin ja rakastan pieniä vauvoja. Vastasyntynyt näyttää suloiselle ja tuoksuu ihanalle!


Toimittaja:
Kuinka kauan teit kätilön töitä?


Terhi:
Kyllä siinä meni melkein pari vuosikymmentä. Mahtavaa aikaa! Välillä oli tosi kova kiire ja joskus tuntui, että olisi pitänyt olla lisää silmiä, korvia ja käsiä, mutta kaikesta selvittiin.


Toimittaja:
Miksi sitten lopetit kätilön työt?


Terhi:
Vuonna 2010 kaaduin pahasti talvipakkasella ulkona. Satutin selkäni ja jouduin yli puolen vuoden sairauslomalle. Kun saikku loppui ja palasin töihin, huomasin, ettei selkä kestänyt enää kätilön töitä. Kätilön täytyy jaksaa nostaa ja kumarrella, mutta minä en jaksanut.


Toimittaja:
Joten irtisanouduit?


Terhi:
Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Onneksi asiat yleensä järjestyvät.


Toimittaja:
No miten sinun asiasi järjestyivät?


Terhi:
Mä pääsin töihin kaverini sukkakauppaan!


Toimittaja:
Mikä se sellainen sukkakauppa on?


Terhi:
Tietysti kauppa, jossa myydään sukkia. Nilkkasukkia, urheilusukkia, avokassukkia, tukisukkia, polvisukkia, villasukkia, sukkahousuja, sukkanauhoja...kaikkea sukkiin liittyvää!


Toimittaja:
Riittääkö sukkakaupassa asiakkaita?


Terhi:
Yllättävän hyvin! Ensin olin tosiaan kaverin sukkakaupassa myyjänä, mutta kun kaverini päätti jäädä eläkkeelle ja myydä kaupan, ostin sen häneltä. Nyt "Sukat makkaralla" -kauppa on kokonaan minun.


Toimittaja:
Onpa hupaisa nimi kaupalla!


Terhi:
Eikö olekin. "Sukat makkaralla" on toivottavasti loppuelämän työpaikkani. Niin hyvin viihdyn kassan takana.


Toimittaja:
Vielä yksi kysymys ennen kuin lopetamme: Millaisia sukkia ihmiset ostavat eniten?


Terhi:
Jos joku haluaa ihan tavallisia mustia tai valkoisia nilkkasukkia, hän menee markettiin. Meiltä ostetaan värikkäitä, ruudullisia, raidallisia ja kuviollisia sukkia. Ne sukat saavat ihmiset hymyilemään! Ja tietysti juhlasukkahousuja menee myös paljon.


Toimittaja:
Postinjakajasta sairaala-apulaiseksi, sairaala-apulaisesta kätilöksi ja kätilöstä sukkakauppiaaksi. Sinulla on ollut erikoinen polku Terhi! Kiitos, kun jaoit sen kanssamme.


Terhi:
Kiitos.